EI OLE TOTTA TAI EPÄTOTTA, SE KAIKKI ON TOTTA
Saittimme etusivulla lukee näin. Olen itse ajatellut tähän tapaan vasta muutaman vuoden ajan. Yksilötasolla kaikki mihin me uskomme muuttuu meille todeksi.
Jos uskoo, että margariinin syöminen vähentää sydänsairauksia, siitä tulee niin ajatteleville totta. Jos uskoo, että jääkaappien tulemisen johdosta tönkkösuolauksesta luovuttiin, suolan saanti väheni ja sydänsairaudet vähenivät, tulee siitä niin ajatteleville totta. Silloin on sama kumpaa syö, voita vai margariinia, selittävä tekijä on siihen uskoville suola.
Syy-seuraussuhteet ovat hankalia. Oikean selittävän muuttujan puuttuminen selitettävästä asiasta johtaa väärillä asioilla perusteltuihin järkevän tuntuisiin, jopa uskottaviin korrelaatioihin.
Kun lääkärit ajattelivat, että on hyvä ommella venähtäneen nilkan nivelsiteet yhteen, niitä leikattiin tuhansittain ja jalkoja kipsattiin sama määrä. Kun lääkärit alkoivat ajatella, että nivelsiteet kasvavat itsestään takaisin yhteen, he pyysivät ihmisiä pitämään nilkkatukia muutaman viikon ajan. Kuka tietää kumpi hoidoista on parempi.
Syy-seuraussuhteet ovat hankalia, koska ihmisellä on luontainen halu uskoa johonkin ja hakea omille ajatuksilleen tukea. Oikeastaan tilanne on kaikkien asioiden kanssa sama. Kaikkein pienimpienkin jokapäiväisten asioiden, niin kuin onnenkin parisuhteessa. Usko niihin riittää muuttamaan ne todeksi yksilötasolla.
Mielenliikkeisiin tutustuneet tiedostavat, että melkein jokaisen mieli on kidnapattu kolmenkymmenviiden ikäpyykin saavutettuaan. Sen jälkeen käyttäydymme kuin robotit, ilman muutosvastarintaa, huomaamattamme antaen alitajuntamme ohjata toimintaamme. Tajunta, jolla pitäisi olla päätösvalta, on luovuttanut kuskin paikan alitajunnalle.
Jotkut joutuvat pakon edessä pois tästä jokaista vääjäämättä odottavasta kehityksestä. Yksi tulee takaisin rintamalta ilman kasvojaan, poskiluu ja nenä menivät menojaan, mutta ajattelemisen kyky jäi. Kun peilistä ei enää tunnistanut itseään, mielen muutos tapahtui pakon edessä. Toinen keskipituinen katselee 30 kiloista varttansa peilistä ja ajattelee, ettei ole hyvä syödä. Ambulanssi vie pyörtyneen sairaalaan, kun jalat eivät enää kanna ja pakosta mieli muuttuu pitämään itselleen sopivana painona 60 kiloa.
Ei ole totta eikä epätotta, se kaikki on totta. Niin vain on. Kun melkein kaikkien mielet on kidnapattu, saamme elää enemmistön todessa. Siellä on hyvä olla kaikilla paitsi niillä, jotka ovat löytäneet tien ulos ja murtautuneet kahleistaan. He itse kokevat nähneensä valon, muut luulevat heidän tulleen uskoon. Ja he hymyillen ihmettelevät uskossa mihin, löydettyään itsensä.
Syy-seuraussuhteet ovat vaikeita, koska niitä on vaikea käsittää. Itse ajattelen usein Federeriä, joka on 185 pitkä ja painaa 85, ja Isneriä, joka on 208 pitkä ja painaa 108 ja ymmärrän, että hoikkien poikien painoero johtuu pituudesta. Suurempi pituus johtaa suurempaan painoon. Sitä ajatellessani ymmärrän, kuinka vaikea sellaisia esimerkkejä onkaan keksiä.
Kaunokirjallisuus on ihana asia. Niin kuin kaikki taide. Kenenkään ei tarvitse olla oikeassa. Pitää vain tehdä sellaista taidetta, johon vilpittömästi uskoo.
Kun ihminen laskeutuu täyteen kylpyammeeseen ja mietii, kuinka paljon vettä valuu lattialle, on tilanne mutkikkaampi. Kuinka paljon hänessä on vettä, kuinka hänen tilavuutensa vaikuttaa syrjäytetyn veden määrän ja monet muut seikat tekevät syy-seuraussuhteiden ymmärtämisen vaikeaksi.
Suhteellisuusteorian kehittäjä kirjoitti joskus vaimolleen, että ihminen on osa universumia, ainoastaan hänen mielensä ja ajatuksensa saavat aikaan illuusion, että hän olisi erillään siitä. Pelkästään tämän ymmärtäminen avaa tien mielen luomasta vankilasta vapauteen.
Vain oman kokemuksen kautta voi ymmärtää asiat, mutta kuinka hyvä jokaisen mieli on omaa kokemusta tarkkailemaan. Kun ihminen jättää tämän elämän, energia poistuu hänen kehostaan ja siirtyy ympäröivään euforian mereen. Kuoleman kokeneen ihmisen on helppo ymmärtää, että on vain molekyylejä ja atomeja, tähtitavaraa, hiilivetyjä niin kuin kaikki muukin ympärillä. Hänen on helppo ymmärtää, miten lähellä puuta ihminen on.
Mutta kuinka moni suhteellisuusteoriaa ja tai mitä tahansa muuta opettava on omakohtaisesti kokenut asiat, joiden syy-seuraussuhteista hän puhuu tai soveltaa niitä eri asioihin? Ilman omaa kokemusta on vaikea uskoa asioita, ja vain harvat ovat ehtineet jo kerran kuolla tai muista syistä saaneet nähdä valon. Viimeistään tämän tehtyään tietää, ettei ole totta tai epätotta, vaan että se kaikki on totta. Ei tarvitse enää olla eri mieltä kenenkään kanssa, koska kaikki ovat oikeassa.
Kaunokirjallisuus on ihana asia. Niin kuin kaikki taide. Kenenkään ei tarvitse olla oikeassa. Pitää vain tehdä sellaista taidetta, johon vilpittömästi uskoo.
Miksiköhän kirjoitin siitä, mitä verkossa meidän etusivullamme luki. En muista enää. Ai niin, ehkä siksi, että on helpompaa kirjoittaa kuolemasta kuoltuaan ja rakkaudesta rakastettuaan. Jotain omakohtaisesti koettuaan. Ymmärrettyään ettei ole totta ja epätotta, oivallettuaan että se kaikki on totta. Seuraavaksi kirjoitan taustoista ja niiden tekemisestä. Sekin on monisäikeinen asia.
